Mea-tyttönen on kipeenä, eikä hoitotyttö ole siis hoidossa, joten nyt voin vähän neuloa pitkin päivää. Mä kerron pikaisesti neulomishistoriaani:
Koulussa taisin onnistua neulomisesta luistamaan jotenkin, koska inhosin sitä ja siksi, koska olin ala-asteella veistossa, puutöissä. Siitä tykkäsin paljon enemmän. Tykkäisin vieläkin mutta sen harrastaminen vaatisi pientä verstasta. No, mutta neulominen ei vaadi suurtakaan tilaa (ellei sitten ala hamstraamaan lankoja hulluna, joka lienee neulojille aika yleistä!??!!) Siskoni, jolla pysyy puikot HUOMATTAVASTI mua paremmin näpeissä, opetti mulle jotain joskus kesälomalla ollessamme. Ne opit kyllä jäivät sinne Tanskan perukoille, missä siis lomailimme. ;o)Enkä sen koommin ole puikkoja käsissäni pyöritellyt.  Mutta nyt päätin että haluan oppia kutomaan ja hallussani jo aikansa ollut kirja- Stitch 'n Bitch- vaikuttaa hyvältä "opettajalta". (Ainakaan tällä opettajalla ei mene oppilaan kanssa herne nenukkaan...) Mutta silmukoiden luomisesta lähtien on opeteltava kaikki, mutta jotain sain jo aikaiseksi:
377827.jpg

Silmukoita karkasi ehkä about 100 (enkä niitä osaa pelastaa puikoille!) ja välillä työ on aivan liian löysä ja välillä tiukka kuin...??!???...Mutta kyllä tämä tästä, harjoitusta harjoitusta! :o)
*Jonna*

Edit: 5.2.2007 klo 14.15
        Ei ei...nyt ne mun silmukat vähenemisen sijaan näköjään lisääntyvät...KÄÄK! ;o)     Hih, voi olla että ystäväni Kati auttoi mua ymmärtämään miksi ne lisääntyvät...Kiitos. :o)))